Paha, pahempi, pahin

Kauhistuttaa, puistattaa, pelottaa ja tuntuu perin todelta. Q-teatteri ja Paha tahto.

Missattuani edelliset Q-teatterin ylistetyt tuotokset päätin tarmokkaana olla paikalla, kun Paha tahto esitetään. Odotukset olivat taivaissa erityisesti kahdesta syystä. Ensinnäkin Ryhmäteatterin uusimman tarjoileman pettymyksen jälkeen oli saatava hyvää teatteria paikkaamaan haavoitettua sielua. Toiseksi Tommi Korpelan ja Jani Volasen näkeminen lavalla (ja vielä yhdessä) lupaa aina hyvää.

Alussa vavisutti, lopussakin vavisutti. Paha tahto on nimensä mukainen, paljon on pahaa. Tahdosta en olisi ihan varma, ennemminkin tahdottomuudesta. Miksi pahoja asioita tapahtuu? Niitähän tapahtuu kuitenkin joka päivä. Tekevätkö pahoja asioita pohjimmiltaan pahat ihmiset vai sittenkin voimattomat, sairaat yksittäistapaukset? Mikä nyt edes on pahuus. Määrittääkö sen lopputulos vai pelko. Teksti on mainio, arvattava kyllä, mutta kai sitä on ajoittain pahuuskin.

Tommi Korpela on tietysti loistava. Jani Volanenkin on sitä. Loistavia ovat myös muut näyttelijät, erityisesti Pirjo Lonka, josta pidän joka kerta aina hieman enemmän. Jokaisella näyttelijällä on kaksoisrooli, sillä tapahtumat kulkevat kahdessa ajassa, käsitellen pahuutta eri näkökulmista. Yhdistävä tekijä on se, ettei pahuus väisty ihmisyyden tieltä. Veri ja sylki roiskuu, kammottavuudet heitetään kasvoille. Esitys vangitsee.

Pahuutta on käsitelty paljon. Silti Q-teatterin pahuus tulee jotenkin harvinaisen lähelle. Luultavasti osansa on teatterin intensiteetillä, sillä saman näkeminen valkokankaalta ei saisi kääntämään katsettaan yhtä herkästi pois. Nopeatahtisen ja visuaalisen esityksen jälkeen ei ole pahuudesta luonnollisestikaan viisaampi. Sitä totisesti on, mutta mistä se lopulta sikiää.

Pinnan Alla -elokuvafestivaali 9-10.12. Bio Rexissä

Bio Rex vetelee viimeisiään, koska ravintoloitsija Seppo “Sedu” Koskinen on ostanut teatterin ja muuttaa sen ravintolaksi. Nyt on hyvä lähteä fiilistelemään teattereista hienointa. Kannattaa muuten katsoa Miemo Penttisen hienot kuvat kinostalgia kuvat Helsingin vanhoista teattereista Flickr:stä.

Bio Rexiin on tulossa erittäin mielenkiintoinen (varoitus: kirjoittaja on seonnut sukellusjuttuihin) ja Suomessa ennen näkemätön pelkästään vedenalaisiin elokuviin keskittyvä kaksipäiväinen Pinnan Alla festivaali.

6 € per näytös / 30 €, 2 päivää

Olen menossa.

Ohjelmisto:

9.12. LAUANTAI

KLO 15.00: LIUKU SYVYYKSIIN (Suomi 2005) Ohjaus: Ari Heinilä
Liuku syvyyksiin kertoo vapaasukeltaja Topi Lintukankaasta, joka ensimmäisenä ihmisenä maailmassa sukelsi yli 60 metrin syvyyteen ilman hengityslaitetta, räpylöitä tai muita apulaitteita. Visuaalisesti huikaiseva dokumentti kertoo millä keinoilla Lintukangas pyrkii mielen ja kehon täydelliseen hallintaan ja kohti uusia syvyyksiä. Dokumentti voitti Prix Planete Thalassa palkinnon World Festival of Underwater Pictures festivaalilla, jota pidetään maailman tärkeimpänä vedenalaisen elokuvan festivaalina. (52 min)
TEKIJÄVIERAILU: Liuku syvyyksiin -dokumentin jälkeen tuottaja Marko Röhr ja vapaasukeltaja Topi Lintukangas kertovat dokumentin synnystä.

KLO 16.15: VEDENALAINEN ISLANTI (Suomi 1997) Ohjaus: Marko Röhr
Kuvausryhmä vie katsojan Euroopan viimeiselle tutkimattomalle alueelle: Islannin ainutlaatuiseen vedenalaiseen maailmaan. Kiehuvien vesien geysireiden ja kristallinkirkkaiden järvien lisäksi dokumentti sukeltaa jäävuorten alle, mannerlaattojen välisiin maanrepeämiin ja syviin luolastoihin. Dokumentin elämän syntyä pohtivan spiikin on kirjoittanut Antti Tuuri, joka on läheisesti perehtynyt Islannin muinaisiin saagoihin. (52 min)

KLO 17.30 HYPPÄÄJÄ (Suomi 2000) ja KROOLI (Suomi 2004) Ohjaus: P.V. Lehtinen
Hyppääjä on hymni uimahyppäämiselle ja liikkeen estetiikalle. Elokuvan keskipisteenä on Helge Wasenius (s.1927), uimahyppyjen grand old man, pellehyppääjä ja lajinsa värikäs huimapää. Elokuva on unenomainen liikkeen, musiikin ja puheen kollaasi uimahyppäämisestä, urheilun kauneimmasta muodosta. (21 min) Krooli on visuaalinen ja herkän runollinen tarina uimarin suhteesta veteen. Nuori kilpauimari Sirja Luomaniemi kohtaa mielikuvissaan maailman nopeimman naisuimarin ja kisaa häntä vastaan. “Uiminen on kuin tekisi ikuista matkaa – eikä ikinä saapuisi perille.” (26 min)

KLO 20.00 TAISTELUSUKELTAJAT (Suomi 2006) Ohjaus: Dennis Hamro-Drotz
Taistelusukeltajat-dokumentti vie katsojat ensimmäistä kertaa Suomen historiassa seuraamaan merivoimien salaisimman joukko-osaston koulutusta. Dokumentti seuraa yli vuoden ajan nuorten sukelluskurssille valittujen varusmiesten suurta haastetta. Elokuva näyttää miten sukeltajia koulutetaan tehtäviin, joita on aikaisemmin totuttu näkemään vain action-elokuvissa. (93 min)

10.12. SUNNUNTAI

KLO 14.30 MEREN SININEN (Iso-Britannia ja Saksa 2003) Ohjaus: Alastair Forthergill, Andy Byat ja Martha Holmes
Meren Sininen on luonnon oma jännitysnäytelmä, jonka näyttämönä toimivat maailman valtameret pinnasta aina syvimpään pohjaan saakka. Elokuvan maalauksellista kuvakerrontaa rytmittää Berliinin filharmonikoiden esittämä ja George Fentonin säveltämä musiikki. Lähes runollisena kertojaäänenä kuullaan veteraaninäyttelijä Sir Michael Gambon. Elokuva on paljon enemmän kuin perinteinen luontodokumentti, se on kokonaisvaltainen elämys, jollaista on vaikea kuvailla kokematta sitä itse. (Kesto 92 min)

KLO 16.15 BELUGA MAITOVALAAT AJAN VIRRASSA (Suomi,Kanada ja Venäjä 2002) Ohjaus: Patricia Sims
Ihmisellä ja maitovalaalla on takanaan yli 6000 vuotta yhteistä historiaa. Valaat ovat olleet mm. osa vanhaa Karjalaista kulttuuria. Vienanmerellä ja Arktisessa Kanadassa kuvattu dokumenttielokuva on sukellus maitovalaiden maailmaan, nykyaikaiseen valastutkimukseen sekä valaiden merkitykseen ihmisille eri kulttuureissa. (52 min)

Eero Saarinen – näyttely

Ihmelapsemme maailmalla – Eero Saarisen – valokuvin, pienoismallein ja piirroksin toteutettu retrospekti. kyseessä siis mies joka teki McDonald’s -kaaren St. Louisiin ja paljon muuta hienoa. Katselessaan kaavapiirroksiin tehtyjä obsessiivisen tarkkoja lujuuslaskelmia, alkaa arkkitehdin työtä arvostamaan muunakin kuin luonnoslehtiöllä leikkimisenä (ja tähän aikaan laskut tehtiin excelin sijaan laskutikulla).

Taidehallin kompakti näyttely sopii hyväksi kulttuurivälipalaksi vaikka lounastunnilla. Suosittelen.

Taidehallissa
Avoinna myös itsenäisyyspäivänä 6.12. klo 12-17.
Pääsymaksu: 7/5 €, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. 

SamiV

UMO Jazz Orchestra & Circo Aereo

Perkeleen kallis - 25 euromoney. UMO:ssa pyörii kolme naista, kaksi miestä ja outo parrakas kaveri eli Circo Aereo, ison Big Bandin säestämänä. Sirkus oli todella hyvä ja jos se olisi yhtään halvempi hehkuttaisin sitä vielä enemmän.

Circo Aereo on kokeellinen sirkus, joka muistuttaa osin perinteistä sirkusta trapetseineen ja osin nykytanssia. Se sopii todella kivasti klubitilaan ja Jazz meininki taustalle myöskin. Pienestä tilasta tulee intiimi fiilis ja esimerkiksi trapetsi on viritetty käytännössä yleisön sekaan.

Ison nuoren miehen ja pienen tytön yhteisesitys on jotain superhienoa. Sirkus on enemmän kuin temppuilua, siinä liikeet on jatkumoita musiikin tahtiin ja kahden metrin päässä olevien esiintyjien ilmeet on teatteria. Kannattaa mennä eturiviin tai trapetsin sivulle, jos mahdollista, koska osa esityksestä ei ole lavalla vaan lattialla jonne takaa ei näe.

Suolainen hinta mutta silti sen arvoista!

Caché – Kätketty

Ranskaa ne ainakin puhuivat, mutta en muista oliko se sittenkin itävaltalainen elokuva. Hyvä se oli. Jos pitää hitaasta kuvauksesta ja elokuvista jossa saa ajatella, niin Caché on loistava vuokraus. Vuokraus nimen omaan, koska tuotos taitaa olla viime vuodelta (2005). Cache on voittanut Cannesissa ja muillakin elokuvajuhlilla palkintoja ainakin parhaasta miespääosasta ja ohjauksesta. Ei mikään yllätys, sillä leffa on juuri sen tyyppinen joista kulttuurikriitikoiden olettaisi diggaavan. Hitaita kuvakulmia, ilmeikkäitä kasvokuvia ja ei muusiikkia (!) 

Nykyään niin harvat elokuvat on ennalta-arvaamattomia, mutta Cachessa vielä lopputekstien vyöryessä on mielessä “mitä helvettiä?”

Niin, ja elokuvaan kuuluu yksi hätkähdyttävimmistä kohtauksista pitkään aikaan: “halusin että olisit paikalla.”

Kouluarvosanoilla: 9-

Hei Maailma!

Tervetuloa tänne meidän internetiin!

Laitoimme työpäivänratoksi pystyyn kulttuurikommuunin, jonka tarkoituksena on antaa ideoita lukijoille Helsingin tai maailman kulttuurikattauksesta.

Ajatus on yksinkertainen:
Mukaan kutsutut kaverit voivat kirjoittaa vinkkejä, näkemyksiä, arvosteluja tai ihan mitä vaan kulttuurillisista hommelista, joita ovat nähneet.
Ja, näin muutkin osaavat suunnistaa kyseiseen teatteriin, kysellä moista elokuvaa tai löytävät perille sinne kovin kummaan näyttelyyn.

Sami & Sami