Snow Crash

Avatar (Sanskriitti: अवतार, IAST: avatāra) on Intiasta peräisin oleva käsite ja tarkoittaa alunperin jumalolennon inkarnaatiota maan päällä. Suurimmalla osalla sosiaalisesti aktiivisilla yksilöillä verkottuneessa nyky-yhteiskunnassa on käytössään jonkinlainen avatar, tiesivätpä he sitä tai eivät. Keskustelufoorumeilla se on pikkuruinen kuva (yleensä sarjakuvahahmo) kommenttisi vieressä, Habbo-hotellissa moduuleista rakentamasi pikkuinen pikseliriiviö ja Second Lifessa täysin muokattavissa oleva 3D representaatio liha-avaruuden sinusta – tai vaikka lemmikistäsi. Monikaan ei silti tiedä, että avatar-termin toi virtuaalimaailmojen pop-käsitteistöön Neal Stephensonin nyt jo kulttimaineen saavuttanut, lähitulevaisuuteen sijoittuva Snow Crash -scifiromaani.

Kirjassa (ilmestynyt 1992) internetiämme vastaa 3-ulotteinen virtuaalimaailma metaverse, jossa ihmiset ympäri maailman kohtaavat joko omilta koneiltaan (rikkaat) tai julkisista metaverse-kopeista (köyhät). Kirjan protagonisti Hiro Protagonist on freelance-hakkereista viimeisimpiä suurien korporaatioiden dominoimassa kyberavaruudessa ja lisäksi etevä katananheiluttaja. Hommaan syntyy jännitettä kun Snow Crashiksi kutsuttu virus alkaa niittää koomankatkuista satoa niin hakkereiden keskuudessa metaversessa kuin reaalimaailmassa yhteiskunnasta syrjätyneiden piireissä. Sen jälkeen käydään vauhdikkaan seikkailun lomassa läpi USA:n pirstaloituneisuus franchise-minivaltioiden ketjuiksi, venäläisten maihinousu, kristittyjen salaliitto, korruptoitunut liittovaltion poliisi, ja sumerialaisten alkukieleen istuttamat meemivirukset, jotka muuten ovat kirjan mielenkiintoisinta antia. Yleensäkin pohdinta yhteiskunnan ja sen toimintatapojen perustavista säännöistä ja ns. ‘kulttuurigeeneistä’ ja näiden manipuloinnista on kiehtovaa, joskin luvattoman paljon perustetaan pelkästään muinaisille jumaltaruille ja yhteys nykymaailman tietokoneviruksiin on lievästi epäuskottava.

Hämmästyttävää on, kuinka nykymaailman virtuaaliyhteisöjä koekäyttäneenä kirjan digimaailma tuntuu erittäin tutulta. Lähes kaikki mikä on mahdollista kirjan metaversessa on mahdollista tai tulossa mahdolliseksi myös esimerkiksi Linden Labsin Second Lifessa. Linden Labs onkin myöntänyt Stephensonin työn yhdeksi suurimmista innoitajista luomuksensa takana, mikä tekee kirjasta juuri tällä hetkellä hyvinkin ajankohtaisen. Hyvän scifin tapaan teos tarjoilee laajan kattauksen mielikuvituksellisia vimpaimia ja keksintöjä. Näistä hauskimmin kuvattuja ovat rottaotukset, eräänlaiset kulkukoirista tuunatut elävät ohjukset ja kirjan naispäähenkilön Y.T:n puku, josta löytyy Inspector Gadgetmainen apu mitä erilaisimpiin tilanteisiin. Hiemankin vanhempaa scifiä vertaa usein nykymaailmassa toteutuneisiin tuotteisiin, ja niin on nytkin. Mielenkiintoinen kuriositeetti on, että vaikka netissä liikutaan suuri osa ajasta, ei URL:eja mainita missään, vaan instanssien ja yksilöiden yhteystietoina toimivat edelleen puhelinnumerot. Kännykkäkin on vain yhdellä henkilöistä, ellei kannettavia metaverse -läppäreitä lasketa sellaisiksi. Toteutuneista keksinnöistä mainittakoon ilmiselvä Google Earth ja Y.T:n skeittilaudan älypyörät (smartwheels), jotka säätävät polkupintansa allaolevan maaston mukaan: luonnoksia samalla periaatteella toimivista nakeista alkaa näkemään jo nykyajan konseptiautoissa.

Kirja etenee toimintaelokuvamaisella vauhdilla ja aiheesta toiseen siirrytään joskus pökerryttävän pikaisesti. Tulevaisuusvisio on synkkä, ja kiintopisteineen nykypäivään nähden hälyttäväkin, mutta ylävireinen kerronta pitää fiiliksen yllä alusta loppuun. Yhteenvetona Snow Crashia voi suositella kaikille nykymedioiden parissa puuhasteleville sekä toki hyvän (scifi)seikkailukirjallisuuden ystäville yleensä.