Koyaanisqatsi

Minkä elokuvatrilogian elokuvien tuottajina ovat olleet Francis Ford Coppola, George Lucas ja David Soderbergh?

No, Qatsi-trilogian, johon kuuluu elokuvat Koyaanisqatsi (1982), Powaqqatsi (1988), Naqoyqatsi (2002), tietysti.
(Itse en tiennyt tästä trilogiasta mitään ennen kuin Juuso Helander lainasi pätkät minulle automatkalla käydyn elokuvakeskustelun pohjalta.)

Godfrey Reggion ohjaamat dokumenttielokuvat on ehkä erikoisimpia kokopitkiä elokuvia, joita olen saanut käsiini vähään aikaan. Jos pidät elokuvien kuvituskuvista, siis niistä pätkistä joissa tuulii heiluttaa pellon viljaa tai pilvet lipuvat kesätaivaalla, tai sitten niistä hidastuskuvista joissa raketin moottorit puskevat lähtöliekkejä tai purettavat talot räjähtävät tuhkaksi, niin pidät myös näistä elokuvista. Elokuvissa ei ole vuorosanoja, eikä näyttelijöitä. Elokuvista sen sijaan löytyy kuvituskuvaa puolentoista tunnin ajan vahvan musiikin säestämänä. Ja hienoa kuvaa löytyykin. Ja hienoa musiikkia.

Täytyy tunnustaa, että olen katsonut vasta ensimmäisen mutta aion katsoa lähipäivinä kaksi muutakin. Vaikutuksen minuun teki ihmisten kuvaus ja kuvakulmat yleisesti, maisemat, Philip Glassin hieno musiikki ja leikkaus. Leikkaus kahdeksan kaistaisesta rullaportaikosta puskevasta ihmismassasta kahdeksan kaistaiseen makkarapötkökoneeseen, josta puskee makkarapötköjä on jotain ihmeellistä. Kuvakulmat Koyaanisqatsissa on parhaimmillaan taidetta. Jonkin verran ajan hampaan jäljet näkyvät erikoistehostekohdissa, joissa nopeutettuna kuvataan esimerkiksi kaupungin liikennettä.

Koyaanisqatsissa on tarina ja tämän kaksi eri osaa. Ensimmäisen osan kaunis jylhä luonto vaihtuu hitaasti teollisen metallisiin maisemiin ja ihmisten muurahaispesämäiseen eloon New Yorkissa.  Elokuvan nimi tarkoittaa Hopi intiaanien kielellä “If we dig precious things from the land, we will invite disaster.”  

Disclaimer: Jos et voi sietää taide-elokuvia älä missään nimessä turhauta ja tylsistytä itseäsi kuoliaaksi Qatsi trilogian parissa.

Kiasma – Idästä tuulee

 

Yhdellä sanalla: Suosittelen.

Näyttely on silloin hyvä kun se herättää tunteita laidasta laitaan.

Kiasman Idästä tuulee näyttely onnistuu siinä missä nykytaide parhaimmillaan onnistuu eli herättämään minussa tunteen: Kauheeta paskaa! Joskus tuntuu nykytaiteen nimissä tehtävän kaiken maailman performansseja, missä ei ole mitään järkeä. Vai mitä ajattelette videoinstallaatiosta, jossa keski-ikäinen aasialainen nainen tanssii ja kaatuilee voisella parketilla (kuvassa)? YouTubeen vaan, ajattelin. Noh, en kyllä pitänyt muistakaan Melati Suryodarmon teoksista, paitsi ehkä hieman siitä missä hän puristelee sylissään 10 kilon veristä maksaa (?).

Näyttely on kuitenkin hyvä ja herättää myös toisenlaisiakin tunteita. Eko Nugrohon omaperäiset sarjakuvamaiset kuvitukset viidennen kerroksen lasiseinäisessä salissa olivat superhienoja! Hu Yangin kuvat Shanghailaisten kodeista ja arjesta olivat mielenkiintoisia kaikessa ristiriitaisuudessaan. Vierekkäisistä kuvista löytyi purku-uhan alla elävä sairas ja köyhä perhe sekä mies jolla katsoi olohuoneessaan DVD:tä kylpyammeestaan.

Menkää ihmeessä katsomaan, vaikka valitankin lopuksi, että näyttely on aika pieni. Ajattelin itsekin mennä vielä uudestaan joku hiljainen aamu tai ilta, koska olimme avajaisissa ahtautuneet ‘nauttimaan’ taiteesta noin puolen Helsingin, 300 taiteilijan, 100 pummilla sisään tulleen ja 50 meidän firman ilmaisilla kutsuilla tulleen kanssa.  

Vaalisivut klingoniksi

Okei. Nyt alan leimautua varmaan jo täydelliseksi geekiksi, mutta Jyrki Kasvin vaalisivut ovat kyllä melkoisen hauska veto. Loistava esimerkki alakulttuurien huomioimisesta (ja Star Trek fanit ovat kuitenkin suhteellisen laaja ja vaikutusvaltainen joukko).

Itse lapsuudessani J.J.Kasvia säännöllisesti Mikrobitistä lukeneena lämpenen. Väittäisin, että teknoväen äänet on tällä tempauksella taattu.

Web 2.0 … The Machine is Us/ing Us

Melko vaikuttava tämän hetken mediakulttuurin kiteyttävä video. Musa ois voinut olla iskevämpi tosin. Erittäin laadukasta työtä siitä huolimatta ja inspiroiva välipala kaikille sosiaalisen/muun median kanssa tekemisissä oleville.

Puccini, Turandot

Nyt kun lähdin laittamaan musiikkivideoita tänne Kummaan, niin laitetaan nyt kaikkien aikojen kovin musavideo. Puccinin oopperasta Turandot kohtaus Nessun Dorma. Jos tällä Placido Domingon versioinnilla ei saa niskavilloja pystyy on stereot liian hiljaisella.