Formula 1: The Great Design Race

Formuloita tuli pikkupoikana seurattua fanaattisesti ja kisasunnuntaihin varauduttiin vähintään puolentoista litran cokislekalla ja megapussilla juustosnackseja. Nykyisin kisojen seuraaminen on melko tylsää, josta syystä en niitä seuraakaan, mutta Designmuseon kevään näyttely toi aiheen jälleen astetta lähemmäksi sydäntä, ihan fyysisesti.

Formuloita oli paikalla muutama, mukaanlukien Mario Andrettin legendaarinen musta Lotus, Nigel Mansellin Williams, ja jopa Heikki Kovalaisen tämän vuoden Renault. Olen aina luullut formuloiden olevan tosielämässä paljon pienempiä kuin telkussa, mutta hämmästykseksemme rataohjukset ovatkin yllättävän pitkiä ja leveitä, miltei edustustason farmariautoluokkaa. Matalia ne toki ovat, mutta yhtä kaikki jotenkin huomattavasti massiivisempia kuin mitä luulisi.

Mielenkiintoisinta antia olivat tämän vuoden mallin lukuisat pienet siiivekkeet ja härpäkkeet, joita autosta sojottaa joka suuntaan, luoden ennemmin vaikutelman eksistentiaalista hämmennystä kokevan taiteilijan luomasta veistoksesta, kuin kulkuneuvosta. Harmittavaa oli kokonaisten autojen lisäksi näytillä olevan oheissälän vähyys. Pakoputken palasten kanssa samassa tilassa pyöri video, jossa näytettiin kuinka pakoputkia testattiin huudattamalla moottoria kisakierroksilla puolentoista tunnin ajan. Moottorista syöksyvät, noin 1000-asteiset kaasut saivat pakosarjan kirkumaan punahehkuisena. Tällaista triviaa olisi ollut erittäin hauska nähdä muistakin teknisistä osa-alueista ylisentimentaalisen Schumin ylistysvideon sijaan.

Kaiken kaikkiaan hyvä välipala, jonka käy tarpeen vaatiessa puolessa tunnissa läpi.