Little Miss Sunshine

Kipin kapin videovuokraamoon.

Little Miss Sunshine on elämänmakuinen mustaa huumoria viljelevä komedia luusereista. Tiesin ensimmäisistä hetkistä asti pitäväni elokuvasta, enkä pettynyt. Elokuvan huumori on kaukana liioltellusta slap-stick huumorista, perustuen enemmän hiljaisuuteen, stereotypiohin ja odotuksiin. Uppoaa. Näyttelijäsuoritukset loistaa.

Voiko elokuva edes olla huono, jos tarinan perheeseen kuuluu epäonnistunut Jari Sarasvuo “sinä- olet-voittaja” -tyyppinen luennoitsijaisä, joka luennoi voittamisesta tyhjille saleille. Perheessä on lisäksi tytär joka ei ehkä ole kedon kaunein kukkanen, mutta haluaa lapsimissiksi, teini-ikäinen angstinen poika, joka on ollut puhelakossa yli vuoden koska vihaa perhettään, sekä äidin veli — kirjailija joka jouduttiin ottamaan perheeseen hoitoon hänen ollessaan liian vaarallinen itselleen, koska oli yrittänyt itsemurhaa homorakastajansa takia. Eikä siinä kaikki, tarinaan kuuluu vielä isoisä, joka on sotaveteraani-kokaiininarkkari.

Kiasma – Tarinankertojien aika

Patsas jota ei ollut. Hevonen ilman hevosta. Kiasman uuden Tarinankertojien aika -näyttelyn salissa jäin jumittamaan hevospatsasta, mikä koostui pelkistä kavioista jalustalla. Tämän “näkymättömän” hevosen pystyi kuitenkin helposti hahmottamaan seisomaan ylväänä. Vaikuttavaa.

Näyttely oli valokuvapainotteinen. Valokuvateoksista paras oli Elena Vorobyevan ja Viktor Vorobyevin: “Kazakstan. Sininen kausi, 2002-2005″. He olivat kuvanneet ehjän kokoelman vihertävänsinisiä asioita roskatynnyreistä betoniseiniin. Maalina oli käytetty Kazakstanin uutta turkoosia lempiväriä nimeltään “Kok”, joka oli korvannut neuvostoajan vähän vähemmän vapaaehtoisen lempivärin – punaisen.

Muista valokuvateoksista en lämmennyt. Kolmannen maailman maissa matkustaneena, valokuvat ränsistyneistä bussipysäkeistä, moskeijoista tai autiotaloista eivät saanet minussa aikaan mitään tunteita. Peruskamaa. Niin, ja lisäksi minun mielestä valokuvataiteessa kuvaajan tulee “tehdä” taidetta kamerallaan, eli löytää kiinnostavia tai uusia näkökulmia olemassaoleviin asioihin.

Moskovalaisen kuraattori Viktor Misiano koostama näyttely avautuu tänään 21.6., loppuen 30.9. Kiasma kuvailee näyttelyä näin: Teosten kautta avautuu näkymiä lähes epätodelliselta vaikuttavaan ympäristöön, jossa useat aikakaudet elävät sulassa sovussa: shamaanit ja vaeltavat dervissit, esihistorialliset hautakummut, moskeijoiden kupolit ja minareetit, teollisuuslaitosten piiput ja neuvostoajan jättämät rauniot ja saastunut ympäristö, rapistuvat betonilähiöt ja koristeellinen fantasia-arkkitehtuuri.